2018

Elämän Elokuvaa

Lähettäjä itse on tammi 4, 2018 in Laulue | 0 comments

Elämän Elokuvaa

Elämä on kuin elokuvaa. Se on kauniita hetkiä, se on iloa. Se on surua. Siinä on kaikki vivahteet tunteista. Ja se alkaa. Ja se loppuu. Elämän elokuvaa ei voi kuitenkaan sekoittaa elokuvamaailman vääriin ja liioiteltuihin hetkiin. Elämässä ei aina käy niin kuin elokuvissa. Aina ei hyvä voita. Aina ei rakastuminen ole niin yksinkertaista ja helppoa. Voi kuinka olisikin. Jos elämän elokuva olisikin kuin valkokankailla, olisi se paljon loogisempaa. Sitä voisi ennustaa ja siihen voisi luottaa. Mutta kun se ei ole. Ja joskus sitä on vaikea ymmärtää, ettei se olekaan näin. Joskus sitä hehkua, jännitystä ja tunnetta ei olekaan. Elämää pitää osata katsoa oikeanlaisten vaaleanpunaisten lasien läpi.

Oikeaa draamaa vai tunteiden vuoristorataa

Monesti kuulee ihmisten kertovan, haluavansa elämän olevan kuin elokuvahetkiä. Tämä olisi ihana ajatus. Mutta siihen on tyydyttävä että se ei koskaan toimisi. Elämä ei ole elokuvahetkiä. Sellainen toiveajattelu vie ihmisen synkkiin vesiin. Ensisilmäyksellä rakastuminen ei tapahdu musiikin saattelemana ja kehity kaikkien aikojen rakkaustarinaksi muutaman päivän saatossa. Realiteetit katoavat ja tunteita haetaan enemmän kuin niitä on oikeassa elämässä mahdollisuus kestää jos elämää halutaan elokuvamaiseksi. Mutta toisesta suunnasta katsottuna asiaa, elämästä voi tehdä ja saakin tehdä elokuvamaisempaa ja kauniimpaa. Sen erotus, mikä on itseluotua illuusiota elokuvamaisesta elämästä verrattuna siihen mitä se elämän meno tuo tullessaan ja minkälaista se on erotettava toisistaan. Mutta pieni kurkistus vaaleanpunaisten lasien läpi ei voi olla pahitteeksi kunhan siitä ei tule todellisuutta vaan ollaan jatkuvasti tietoisia sen olevan lasien läpi kurkistuksen ja todellisuuden yhteissävelmää. Rakastuessaan, voi siis huoletta ihannoida tunnetta, kasvattaa sitä ja syleillä sitä kaunista ja kutkuttavaa olotilaa mitä rakastuminen tai ihastuminen tuo tullessaan. Voi lukea, katsoa ja kuunnella romanttista musiikkia. Kirjoittaa, tehdä taidetta siitä, tehdä musiikkia tai vaikkapa purkaa sitä ihanaa olotilaa laulaen. Mutta sitten on aika kuitenkin myös sille, että ymmärretään, että mitä se rakastuminen tuo tullessaan. Se tuo vastuuta toisen hyvinvoinnista ja tunteista. Se tuo vastuun itsestään, siitä että osaa olla sellainen ihminen toiselle, että arvostaa ja kunnioittaa toista. Se tuo vastoinkäymisiä, omista unelmista ja tavoitteista pitää osata löytää kompromisseja toisen unelmien ja tavoitteiden tähden. On osattava sopeutua. Toisen huonoja puoliakin on kestettävä. Toista ihmistä ei saa satuttaa. Liikaa tunnetta ja vuoristorataa ei halua kukaan oikeassa elämässä. Jos sellaista halutaan ja haetaan jatkuvasti, voi helposti toisen ihmisen tunteet peittyä ja sellainen tukahduttaa. Unohda siis elokuvarakkaudet. Rakastu tunteeseen ja ole siinä, mutta muista pitää se fiiliksissä, eikä teoissasi.

Oikeaa draamaa vai tunteiden vuoristorataa

Romantiikka

Isoin asia mitä elokuvamaailmasta halutaan kopioida on romantiikka. Jos tällainen toivetila on, on siitä kerrottava toiselle. Niin selkeästi ja kuuluvasti, ilman vihjeitä ja vihjailua, että toinen oikeasti ymmärtää. Jos näin ei tehdä, ei se toinen, jolta romantiikkaa haetaan osaa ikinä tehdä juuri niin kuin sinä haluat. Elokuvissakin se on mietitty. Yleensä nuo romanttiset kohtaukset ovat ison ryhmän käsikirjoittajia yhteisesti suunniteltu tilanne. Sen jälkeen siitä on kirjoitettu käsikirjoitus. Ja tämän jälkeen tuntein harjoittelun seurauksena tällainen tilanne on saatu useiden ottojen jälkeen täydelliseksi. Miksi siis olettaa, että joku voisi tehdä tämän kaiken yksin ja ilman harjoittelua, suunnittelua ja vielä spontaanisti? Kun ajatellaan elämän elokuvaa, on osatta ajatella myös miten oikea elokuva on luotu. Se on luotu isolla työllä, suunnittelulla ja ennalta tiedetyllä käsikirjoituksella. Silloin siitä voidaan tehdä koskettava ja tunteellinen, kaunis kokonaisuus.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.